Helsingin Sanomien artikkeli 24.1.2016 ”Energiatehokkaissa rakennuksissa piilee riskejä – tuleeko Suomesta mätien kotien maa?” toteaa karrikoiden, että kaikki vanha on hyvää, ja kaikki uusi on pahaa. Kirjoitus etenee nerokkaasti yhdestä esimerkistä, johdattelee lukijaa oletuksin ja esittäen toinen toistaan kummallisempia yksittäisiä esimerkkejä huonoista asioista päätyen tilanteeseen, jossa koneellinen ilmanvaihto pilaa maailman tai vähintäänkin suomalaisten terveyden.
Kirjoituksesta kimpaantuneet alan johtavat tutkijat vastaavat asiallisesti ja insinöörimäisesti korjaten HS-artikkelin asiavirheet ja sukeltavat syvälle analyyseissään (Talotekniikka 1.2.2016). Ammattini puolesta ja talotekniikkasuunnittelusta leipäni ansaitsevana minun tulisi ehdoitta tukea jälkimmäistä näkökantaa, sillä olenhan insinööri ja uskon tieteeseen. Näen toki johtavien asiantuntijoiden näkökannan olevan huomattavasti oikeampi kuin HS:n artikkelin, koska asiantuntijoilla on faktat kohdallaan. Artikkelissa taas kuvitellaan, oikaistaan, oletetaan ja lopuksi väitetään. En lähde tässä kuitenkaan väittelemään oikeasta ja väärästä, vaan esitän vaihtoehtoista ajatusmaailmaa, jossa määräysten sijaan kehitystä ohjataan markkinaehtoisesti.
Turvallisuus, terveellisyys, energiatehokkuus – ja taloudellisuus
Muistuttaisin tässä yhteydessä rakennusmääräyskokoelman johtoajatuksesta ”rakennuksen tulee olla turvallinen, terveellinen ja energiatehokas”. Emme siis voi energiansäästön nimessä poistaa turvallisuutta tai terveellisyyttä. Mutta miksi emme voisi terveellisyyden nimissä tuhlata energiaa? Määräysten mukaan energiaa saa ”tuhlata” muun muassa sairaaloissa, jäähalleissa, uimahalleissa ja kirkoissa. Jokaiselle näille löytyy hyvä peruste, joko terveys, elämänlaatu tai hengellisyys.
Rakennusmääräysten energiatehokkuusvaatimukset ovat uudisrakennuksille haastavia. Korjausrakentamisen energiatehokkuudelle on annettu useita vaihtoehtoja, jotka pahimmillaan hidastavat energiatehokkuuden kehittymistä. Ei tehdä investointeja, joiden takaisinmaksuaika olisi kohtuuton. Ei siis tehdä mitään, vaan annetaan rapistua ja suurin energiasyöppö - jo olemassa oleva rakennuskanta - jatkaa tuhlausta!
Muistan myös tilaisuuden, jossa eristeteollisuuden edustaja ”todisti aukottomasti”, että energiatehokkuus perustuu ensisijaisesti eristämiseen, muut toimet ovat käytännössä turhia. Seuraavassa puheenvuorossa ministeri Hannele Pokka puhui ”fyllinkimiehistä” ja lopuksi Equa Simulationin toimitusjohtaja Mika Vuolle totesi, että ”jos yhdelle kumarrat, niin toiselle pyllistät”. Onko kukaan heistä oikeassa, Mikako?
Hienoa talotekniikkaa osattava myös käyttää
Yleisellä tasolla painovoimainen ilmanvaihto on huonosti säädettävä, aiheuttaa talvella vetoa, kesällä kuumuutta ja huonoa ilmanlaatua. Koneellisella ilmanvaihdolla on taas omat haasteensa lähinnä käytön kannalta. Nykyaikaisia taloteknisiä järjestelmiä ei osata käyttää. Ihannemaailmassa huoltomiehet tuntevat järjestelmän täydellisesti, mutta käytännössä ylläpidosta ei olla valmiita maksamaan ja ylläpidon laatu heikkenee. Käyttäjät puolestaan haluavat säästää energiaa ja sulkevat ilmanvaihdon yöksi, viikonlopuksi ja pahimmillaan koko kesäksi.
Yksi haikailee painovoimaisen ilmanvaihdon perään ja toinen näkee huipputeknologian ainoana oikeana vaihtoehtona. Molemmat voivat olla ”oikeassa”, tai eihän oikeita vastauksia ole edes olemassa, on vain hyviä ja huonoja menetelmiä ja kaikkea siltä väliltä. Rakennustyypillä, -materiaaleilla ja arkkitehtuurillakin on merkitystä.
Joku puolestaan haikailee massiivikivitalojen, etelään suunnattujen lasijulkisivujen ja korkeiden huoneiden perään. Toinen huutaa ääritiivistetyn superfyllinkikuution perään, jossa kaikki aukot ovat moottoriohjattuja. Ohjaus hoidetaan kymmenillä antureilla, jotka mittaavat tärkeitä suureita.
Yksi saa kiksejä upeasta arkkitehtuurista ja onnellisena ei sairastu pikkupöpöihin. Toinen saa kiksejä tutkimalla ilmanlaatuantureiden lukemia. Itse lopetin iltakahvinjuonnin, koska aina, kun olin juonut ämpärillisen kahvia illalla, aamulla suomalaisen rannetietokoneen unenlaadun lukemat olivat heikot. Lienee selvää, että ilman kahvia nukun mittareiden mukaan hyvin.
Investoi ja säästä
Otetaan vielä yksi fakta: kansainvälisessä vertailussa energia on Suomessa halpaa. Edes siirtohinnat eivät ole vielä kohtuuttoman korkeita, vaikka siitä kovaäänisesti huudetaankin - myös he, jotka ovat olleet yksityistä monopolia mahdollistamassa.
Mutta miksi rakentaminen lähtee määräyksistä ja rajoittamisesta? Onko mahdollista ajatella rakentamista sallimisen periaatteella? En sano, että terveellisyydellä tai turvallisuudella lähdetään leikkimään, mutta miksi energiatehokkuudesta ei tehdä mahdollisuutta. Käytetään mallia, jossa vähäpäästöinen saa verohelpotuksia ja energiasyöppö veronkiristyksiä. Mallihan on jo käytössä henkilöautoliikenteessä. Investoimalla energiatehokkuuteen säästät käyttökustannuksissa.
Energian verotuksella voidaan tehdä kummia. Vuonna 2000 muutin Floridaan. Vuokrakaksioni - jonka tiiveys oli huonompi kuin kesämökkini ulkohuussin - jäähdytyskone huusi yötä päivää pitäen sisälämpötilan noin 18 asteessa, kun ulkona oli 30 astetta. Ensimmäisessä sähkölaskussa oli raippavero ylisuurelle sähkönkulutukselle, muistikuvani mukaan kymmeniä prosentteja. Hyväksyin 25 astetta sisälämpötilaksi ja työpäivän aikana jäähdytys oli pois päältä. Himoitsemani Dodge Viper sisälsi 3 000 USD ”GAS Guzzler” -veron – ostin Toyotan.
Toivon, että meille annetaan valinnanvapaus ohjaamalla investointeja ja kulutusta esimerkiksi verotuksen keinoin, ei määräämällä pahimmillaan kohtuuttomia ehtoja rakentamiseen. Tulee mieleen sen ensimmäisen artikkelin hirsitalon rakentaja, joka joutui asentamaan koneellisen ilmanvaihdon omasta metsästä paikalla rakennettuun hirsitaloonsa keskellä ”ei mitään”, koska määräykset niin pakottavat.
Niille, jotka vastustavat veroja, totean, että jollainhan tätä yhteiskuntaa pitää pyörittää, ja energian tuhlaajat ovat mielestäni oiva maksaja. Ehkäpä joku kirjoittaa blogin yhteiskunnan rahoittamisesta tai vaihtoehtoisesta yhteiskuntamallista – kirjojahan asiasta on jo tehty, ja malleja on kokeilussa ympäri maailmaa, mutta - aina ei ajatuksiaan onnistu toteuttamaan.
Kirjoittaja, Asko Laune, on Vahanen Talotekniikka Oy:n toimitusjohtaja, joka haluaa rajoittamisen sijaan mahdollistaa.
