”Jos ei tunne menneisyyttä, ei voi suunnitella tulevaisuutta” - rakennushistoriaselvityksistä

Tavoite

Rakennushistoriaselvityksen tavoitteena on vastata kysymykseen, miten rakennuksesta tai ympäristöstä on tullut sellainen kuin se nyt on. Sen avulla sidotaan rakennuksen rakennus- ja muutosvaiheet yleiseen ja kulttuurihistoriaan, yhteiskunnan ja rakennustaiteen sekä rakennetekniikan kehitysvaiheisiin. Siinä kuvataan usein myös tilojen käyttöhistoriaa, joka on jättänyt jälkiä rakennuksiin tai ympäristöihin.

Rakennushistoriaselvitys voidaan tehdä moniin eri tarpeisiin. Se voidaan tehdä rakennuksen tai alueen kulttuurihistoriallisen arvon arvioimista, selvittämistä tai tunnistamista varten. Se voidaan tehdä korjaus- tai muutossuunnittelun lähtötiedoiksi tai rakennuksen omistajalle kohteen markkinointia varten. Tai se voidaan tehdä yleisen tutkimuksen ja tiedon lisäämisen vuoksi, kun halutaan esimerkiksi selvittää jonkin rakennustyypin kehitysvaiheet tai syntyhistoria.

Tarkoitus

Rakennushistoriaselvitys on oikein laadittuna hyödyllinen työväline eikä suojeluviranomaisten vaatima pakollinen dokumentti, kuten jotkut sen valitettavasti näkevät. Korjaussuunnittelussa se auttaa ensin kunto- ja haitta-ainetutkijoita kohdentamaan tutkimukset oikein, sitten korjaussuunnittelijoita ymmärtämään rakennusta ja sen ominaisuuksia sekä usein myös rakennusvalvontaviranomaisia tulkitsemaan suojelu- tai kaavamääräyksiä. Kaavaa laadittaessa se antaa eväitä ohjata maankäyttöä, rakentamista ja korjaamista alueiden tai rakennusten historiaa ylläpitävään ja vahvistavaan suuntaan.

Usein rakennushistoriaselvitystä edellyttää suojeluviranomainen, vaikka joku muu taho olisikin tilaajana. Työn alussa on hyvä käydä läpi suojeluviranomaisen kanssa työn tavoitteet ja tarkoitus. Suojeluviranomaiset osaavat myös usein ohjata tiedon lähteille tai esittää tärkeitä, työtä oikeaan suuntaan ohjaavia kysymyksiä.

Sisältö

Rakennushistoriaselvitys voidaan tehdä suppeana tai laajana tai siltä väliltä. Ei ole yhtä ainoaa muottia, vaan kukin selvitys tehdään sen mukaan, mihin sitä käytetään ja millaista kohdetta se koskee. Myös käytettävissä olevan lähtötietomateriaalin määrä vaikuttaa selvityksen laajuuteen ja luonteeseen. On kohteita, joista ei tahdo löytyä juuri mitään materiaalia ja on kohteita, joiden aineistoa vaivaa runsaudenpula.

Kun materiaalia on niin paljon, että kaiken läpikäyminen on mahdotonta, on tärkeää tunnistaa, mikä on olennaista ja mikä ei. Ja kun aineistoa on paljon, on myös mahdollista harhautua sivupoluille, jolloin tärkeät asiat ja aineistot saattavat jäädä varjoon. Rakennushistoriaselvityksen laatijalta kysytään itsekuria; ei saa innostua liikaa mistään, mutta on oltava kiinnostunut kaikesta. Ja pidettävä tavoite kirkkaana mielessä, muistettava selvityksen tarkoitus.

Vanha YOtalo sali

Tekemisestä

Jos materiaalia eli vanhoja rakennuspiirustuksia, valokuvia tai muita kirjallisia lähteitä ei ole juurikaan saatavilla, on osattava lukea rakennusta tai ympäristöä, nähtävä sen kehitysvaiheet nykytilanteen kautta. Tämä vaatii kokemusta ja tietoa eri aikakausien rakenteista, materiaaleista ja tyyleistä. Se edellyttää myös ymmärrystä yleisestä historiasta, yhteiskunnan kehityksestä ja kulttuurihistorian vaiheista.

Rakennushistoriaselvityksen laatiminen on tutkimusmatka, jossa ensin on tutustuttava kohteeseen yleispiirteisesti. Sen jälkeen vasta pystyy esittämään kysymyksiä, joihin rakennushistoriaselvityksen pitäisi antaa vastauksia. Usein etsintä voi aluksi olla melkoista hakuammuntaa, mutta sitten kun pääsee asiaan kiinni, niin yksi tietolähde usein johdattaa seuraavan luokse.

Rakennushistoriaselvityksen tarkoitus on välittää tietoa sitä tarvitseville. Siksi sen rakenteen on oltava selkeä ja looginen ja käsiteltävä niitä asioita, joita selvityksen käyttäjä tarvitsee. Jos halutaan saada käsitys kohteen historiallisesta merkityksestä, on sen vaiheita peilattava kulttuurihistoriaan. Jos selvitys tehdään korjaus- ja muutossuunnittelun tarpeisiin, niin on käsiteltävä paitsi arkkitehtuurin, myös rakenteiden historiaa. Selvityksestä on myös käytävä ilmi tietojen alkuperä, jotta selvityksen käyttäjä voi etsiä tarvittaessa lisää tietoa ”alkulähteistä”. Kaikkia kohteesta esille tulleita yksityiskohtia ei ole mahdollista eikä yleensä tarpeenkaan sisällyttää selvitykseen.

Käytöstä korjausrakentamisessa

Rakennushistoriaselvityksellä on paljon annettavaa korjaushankkeen kaikkiin vaiheisiin, kunhan se laaditaan ajoissa ja sitä hyödynnetään. Esimerkiksi haitta-ainetutkimusta ja sen vaatimia rakenneavauksia on helpompi suunnitella, jos tietää, millaisia rakenteita rakennuksessa pitäisi olla ja mitä käyttötarkoituksia eri tiloissa on ollut. Samoin rakenne- ja kosteusteknisen kuntotutkimuksen tutkimussuunnitelman laatimista auttaa, jos rakenteiden muutosten ja aiempien ongelmien historia on selvillä, jolloin tutkimukset voidaan kohdistaa tunnistettuihin riskikohtiin. Arkkitehti- ja rakennesuunnittelija puolestaan saavat kokonaiskuvan rakennuksesta sekä käsityksen siitä, mitä rakennuksessa on sen eri elinkaaren vaiheista jäljellä. Kun korjaushankkeen taustalla on hyvä ja ajoissa laadittu rakennushistoriaselvitys ja siihen perustuvat tutkimukset, on mahdollista kohdentaa korjaus- ja muutostoimenpiteet täsmällisesti ja hyödyntää rakennuksen omia ominaisuuksia ja vahvuuksia eikä yrittää muuttaa rakennusta muuksi kuin se on.

Vain jos tuntee rakennuksen aiemmat vaiheet, voi miettiä sen tulevaisuutta ja nähdä sen mahdollisuudet ja rajoitteet sekä välttää ylikorjaamisen.

   

Tilaa Vahasen blogitekstit sähköpostiisi