Linjasaneeraus tarjoaa taloyhtiölle aidon mahdollisuuden lyhentää korjausvelkaa

”Yhtiössämmehän on muoviviemärit, nehän ovat ikuiset eikä niitä tarvitse korjata.” Edellä mainitun puheenvuoron käytti eräs osakas yhtiökokouksessa, jossa päätettiin kyseiseen yhtiöön toteutettavan linjasaneerauksen muodosta ja laajuudesta.

Korjausrakentaminen on kasvanut viime vuodet tasaisesti yleisestä taloustilanteesta riippumatta. Laskelmien mukaan asuntokorjausten kokonaisarvo oli 7,6 miljardia euroa vuonna 2017. Taloyhtiöiden teettämän korjausrakentamisen määrä vuonna 2016 oli tilastokeskuksen mukaan 2,9 miljardia euroa (VM, rakentaminen 2018–2019, julkaisu 8/2018). Taloyhtiöiden korjausrakentamiseen käyttämä rahamäärä on mielestäni merkittävä summa vuositasolla, mutta pystytäänkö nykyisillä toimilla taloyhtiöiden saneerausten suhteen tosiasialliseen korjausvelan lyhentämiseen?

Monessa taloyhtiössä ollaan tämänkin kevään aikana tilanteessa, jossa yhtiökokous tekee päätöksen toteutettavan saneerauksen laajuudesta tai muodosta. Kysymyksessä voi olla julkisivu-, ikkuna-, energia- tai perinteinen linjasaneeraus. Linjasaneerauksen sisältö voi perinteisen saneerauksen (jossa uusitaan viemärit, vesijohdot, kylpyhuoneet ja sähköt) sijaan olla kevyempikin. Vaihtoehtoja linjasaneerauksen toteuttamiseen siis on, mutta tukevatko yhtiökokousten tekemät päätökset korjausvelan lyhentämistä? Mielestäni taloyhtiöiden päätökset ovat pääsääntöisesti korjausvelkaa tulevaisuuteen siirtäviä, ja korjaustarpeisiin olisi pitänyt herätä aikaisemmin. Nyt ollaan tilanteessa, jossa rakennus vaatii vaikkapa sekä julkisivun että talotekniikan saneerauksen, eikä osakkailla ole saneerauksen merkittävän kustannuksen vuoksi mahdollisuutta saati halua tällaista päätöstä tehdä.

Olen useasti pohtinut, miksi yhtiökokoukset tekevät lyhytnäköisiä ratkaisuja korjausvelkansa lyhentämisen suhteen. Ajatellaanko osakkaiden keskuudessa, että minä en tässä kauan asu ja isot saneeraukset ovat tulevien asukkaiden päänvaiva? Onko yhtiön asukkaiden ikärakenteella yhteys saneerauksista tehtyihin päätöksiin? Onko osakkailla riittävää tietoa yhtiönsä tilasta päätöksiensä tueksi? Ohjaavatko osakkaiden uskomukset ja luulot tehtäviä päätöksiä?  

Ymmärrän entisenä kerrostaloasujana sen, että osakkaiden asuntolainojen ja huoneistoihin liittyvien muiden kulujen lisäksi isohko rahoitusvastike ei enää houkuttele. Olisiko tilanne ratkaistavissa pitkän tähtäimen suunnitelmalla, jolla hoidetaan yhtiön korjaustarpeet ”pala kerrallaan”? Tällöin osakkaiden taakka pysyisi kevyempänä asumiseen muutenkin liittyvien kulujen rinnalla. Mielestäni olisi: Jo rakentamisen aikaan laadittu pts-suunnitelma säännöllisine päivityksineen on kiinteistön ylläpidon ratkaisu koko sen elinkaaren ajan sekä merkittävän korjausvelan kertymisen estäjä. Edellä mainittu toki edellyttää myös sitä, että pts-suunnitelmaa seurataan ja kiinteistön ylläpidon suhteen toimitaan aktiivisesti. Tuleviin saneerauksiin voidaan taloyhtiöissäkin varautua esimerkiksi korjausvastiketta keräämällä.

Tiimillämme on tälläkin hetkellä työn alla projekteja, joiden hankesuunnittelu on käynnissä yhtiöissä, joissa on asennettu muoviviemäreitä esimerkiksi 1970-luvulla. Muoviviemäritkään eivät ole ikuisia; rakentamisen eri aikakausien toteutustyylit ja materiaaliviat ovat aiheuttaneet vesivuotoja, joiden vuoksi saneerauspäätöstä ollaan nyt tekemässä. Joidenkin uusienkin rakennusten kuparisia käyttövesiputkia on jouduttu saneeraamaan viiden vuoden sisällä rakennuksen käyttöönotosta pistesyöpymien aiheuttamien vuotojen takia. Linjasaneerauksissa on mielestäni aito mahdollisuus lyhentää korjausvelkaa. Yhtiökokousten vuosien varrella tekemät päätökset tosin määrittelevät niiden laajuuden nyt ja tulevaisuudessa.

Olisiko aika laittaa taloyhtiösi kuntoon ja huolehtia siitä pitkäjänteisesti?
Tutustu taloyhtiöpalveluihimme ja ota yhteyttä!

 

   

Tilaa Vahasen blogitekstit sähköpostiisi