Iltapäivälehtien lööpeistä tai vaikkapa YLEnkään uutisista ei useinkaan saa lukea hienosti toteutetuista rakennushankkeista (vaikka niitäkin on). Sisäilmaongelmat taasen ovat mediaseksikkäitä. Niihin liittyy huolta ja epätietoisuutta, mitä media kenties tarkoituksellakin ruokkii nostamalla muutaman vuoden syklein esiin uusia mörköjä. Kun kohu yhden potentiaalisen terveysriskin ympärillä laantuu, nousee esille uusi ongelmanaiheuttaja - mörkö.
Esimerkkinä useat suuret rakennuttajat ovat pitkälti median luomien mielikuvien johdosta tehneet periaateratkaisun olla asentamatta muovimattoja rakennuksiinsa niihin liittyvien negatiivisten mielikuvien johdosta. On totta, että muovimattojen pehmittimet ja kiinnitysliimat voivat reagoida betonin alkalisen kosteuden kanssa. Ja näistä sisäilmaan kulkeutuvat VOCit (haihtuvat orgaaniset yhdisteet) sekä esille nostettuna 2-etyyli-1-heksanoli saattavat sisäilman korkeina pitoisuuksina aiheuttaa/viitata terveyshaittaan. Ongelmat ovat kuitenkin usein paikallisia tai niiden todellinen syy piilee muualla. Ongelmia ei myöskään synny, kunhan asianmukaisesta kosteudenhallinnasta huolehditaan.
Media nostaa mörkönä esille myös sädesienet, jotka ovat itse asiassa bakteereja. Uutisoinnin perusteella usein ei ole enää mitään tehtävissä, mikäli rakennuksesta löytyy sädesientä. Sädesienten on joissain lehtiuutisissa asiantuntijalausuntoihin perustuen esitetty pesiytyvän aina vaikkapa pulpetteihin siten, että kalusteita ei voida enää käyttää. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. On totta, että sädesienet rakennusmateriaalissa saattavat viitata kosteusvaurioon. Ja kosteusvauriot tulee lähtökohtaisesti aina korjata. Toisaalta, jos mittaus on tehty vaikkapa maaperään yhteydessä olevasta rakenteesta, on sädesienten esiintyminen täysin normaalia. Maaperässä on aina mikrobikasvulle otolliset olosuhteet (jolloin myös sädesienet kasvavat siinä) ja sädesienet antavat mullallekin sen tunnusomaisen hajun. Joissain tapauksissa jopa rakennuksen alapuolista maata on vaihdettu sädesienien pelon takia, ymmärtämättä että maaperässä tosiaan on aina niitä sädesieniä.
Rakentamisen vaatimustaso on kasvanut
Nykyaikainen rakentaminen on huomattavasti monimuotoisempaa kuin 50 tai 100 vuotta sitten. Myös vaatimustaso on kasvanut, eikä sitä voida saavuttaa menneen ajan ratkaisuilla. Lisäksi entispäivän ratkaisut ovat usein olleet nykymittapuulla tarkasteltuna huonoja, vain parhaat esimerkit ovat säilyneet nykypäivään. Koulua, jonka päärakennusaine on hirsi, pidetään julkisuudessa sisäilmaturvallisena. Tämä johtuu kenties siitä, että ne harvat säilyneet vanhat hirsirakennukset ovat ainakin osittain hyväkuntoisia. Ikävä asia on se, että hirsirakennuksen ylivertaisuudessa ei ole mitään totuuspohjaa. Hirsi, ja puu yleensäkin, vaurioituu kosteuden vaikutuksesta erittäin herkästi. Mikäli esimerkiksi koulun rakentamiseen käytetään nykyään hirttä, eroaa rakentamistapa myös paljon perinteisestä hirsirakentamisesta, joten mielikuva ja todellisuus eivät kohtaa edes näiltä osin.
Hirsi ei ole yleisesti vaikkapa betonia turvallisempi tai laadukkaampi rakennusmateriaali, ennemminkin päinvastoin. Samoin muovimattoja pidetään pahana, vaikka ne ovat moneen paikkaan todella hyvä ja turvallinen valinta. Eikä sädesienten löytyminen rakennuksesta ainakaan automaattisesti tarkoita, että rakennus tulisi purkaa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Fakta on se, että suurten medioiden uutisoinnista tai netistä lukemalla sisäilma-asioista ja rakentamisen laadusta ei voi saada totuudenmukaista kuvaa. Tämä muokkaa väistämättä suuren yleisön näkemystä rakentamisesta ja rakennuksista.
On tärkeää, että asiantuntija esittelee ja tulkitsee mittaustulokset
Kun kansalainen lukee lehdestä, että vaikkapa koulut ovat homeessa, alkaa hän kyseenalaistaa myös oman lapsensa koulun turvallisuuden. Mahdolliset flunssat saavat selityksen ja julkista sektoria on helppo syyllistää. Todellisiakin (kosteus- ja sisäilmateknisiä) ongelmia on paljon, mutta tilastot ja vaikkapa opettajajärjestön kyselyt eivät näitä kykene sisäilmahuolien valtaamassa Suomessa lumeilmiöistä erottelemaan. Tämä siksi, että sisäilman laatua heikentävien tekijöiden yhteyttä terveysvaikutuksiin ei voida luotettavasti ja yksiselitteisesti mitata. Jokaisesta rakennuksesta saadaan helposti mitattua raja- tai ohjearvoja ylittäviä pitoisuuksia vaikkapa sädesieniä, jos mittaus tehdään virheellisesti ja/tai tarkoitushakuisesti. Mittausten tekeminen ja erityisesti tulosten tulkinta sekä johtopäätösten teko näiden perusteella vaativat erittäin vahvaa asiantuntemusta. Pelkkien mittaustulosten perusteella ei myöskään saada kokonaiskuvaa rakennuksen sisäilman laadusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Mittaukset voivat kuitenkin olla hyvä työkalu muiden tutkimusmenetelmien joukossa.
Mikäli kiinteistönomistaja kertoo koulun käyttäjille, että koulurakennuksesta on löydetty sädesieniä, synnyttää tieto tyypillisesti suurta pelkoa ja jopa sisäilmaoireilua. Koulu saatetaan joutua jopa purkamaan. Ei siitä syystä, että se olisi kosteus- ja homevaurioitunut, vaan koska se leimataan homekouluksi, jota ei voida edes kattavalla peruskorjauksella pelastaa. Jos kiinteistönomistaja tarkentaa, että pitoisuudet ja rakenteet ovat tyypillisiä eivätkä ne vaikuta heikentävästi sisäilman laatuun, ei pelko välttämättä katoa. Ensimmäistä kertomaa ei kyseenalaisteta, mutta täsmennystä taas ei uskota.
Kunnan tai kaupungin tilaaman kuntotutkimuksen raportti on lähtökohtaisesti julkinen asiakirja. Ehkä raporttia ei kuitenkaan kannata julkaista netissä, vaan järjestää tilaisuuksia, joissa pätevä asiantuntija esittelee raportin ja sen sisällön sekä tulkitsee mittaustulokset. Näin siitä syystä, että muuten raporteista usein etsitään vain mörköjä. Näitä pelkäävät sekä rakennusten käyttäjät, että kiinteistönomistajat. Raja- ja ohjearvot sekä erilaiset indikaattorit ovat totta kai tärkeitä, mutta yksittäiset tai tiettyä rakennuksen osaa koskevat ohjearvojen ylitykset mittaustuloksissa eivät itsessään tarkoita, että rakennus olisi käyttö- tai korjauskelvoton. Miten sitten pääsemme eroon tästä mörköjen etsimisestä?
Kokonaisvaltainen tarkastelu edellytyksenä sisäilmaongelman ratkaisuun
Rakennuksen sisäilman laatu muodostuu monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Sisäilmaongelman tarkastelu kokonaisuutena onkin edellytys sen ratkaisuun. Tarpeettomia mittauksia ja tutkimuksia, joilla ei saavuteta kokonaiskäsitystä ongelmasta, tulee siis välttää. Kun ongelmat selvitetään ja korjataan luotettavasti, saadaan rakennuksen sisäilman laadun puutteet kuntoon. Sisäilmakorjaushanke ei kuitenkaan ole pelkkä tekninen toimenpide. Kun rakennuksen käyttäjille kerrotaan avoimesti mitä ja miksi tehdään, on myös pelkojen ja huolien hälventymiselle sekä luottamuksen saavuttamiselle hyvät edellytykset.
Itse pyrin lisäämään avoimuutta sekä jakamaan tietoa sisäilma-asioista ja muista rakennuksiin sekä rakennusfysiikkaan kytkeytyvistä ilmiöistä mm. julkaisemalla Asiallista Rakennusfysiikkaa vlogia Youtubessa. Sisältöä ei ole vielä kattavasti kaikesta mahdollisesta ja pyydänkin sinua kertomaan joko alapuolella tai kommentoimalla videoita, mikä olisi kiinnostava aihe seuraavaan videoon. Mistä möröstä sinä haluaisit kuulla? Lupaan pyrkiä selvittämään asiat ja hankkia lisätietoa sopivilta huippuasiantuntijoilta.
Pitääkö sisäilmaongelma selvittää tai kaipaatko ratkaisuja uudis- tai korjausrakentamiseen?
Selvitämme sisäilmaongelmat kokonaisvaltaisesti ja voimme olla varmistamassa hyvää sisäilman laatua hankkeen kaikissa vaiheissa aina jälkiseurantaan asti. Toimimme myös uudisrakentamisessa ja ei sisäilmalähtöisessä korjaamisessa esim. suunnitteluratkaisuja ohjaamalla ja tekemällä työmaa-aikaista laadunvarmistusta. Kokonaisvaltaisuuteen liittyy erityisesti se, että korjausratkaisuissa emme tyydy perusteetta helpoimpaan hyvin järeään uusimiseen. Lähestymistapamme on optimoida ratkaisut tarpeen mukaan korjattavien rakenteiden elinkaaren ja korjausten käyttöiän sekä korjauksiin käytettävien resurssien ja haluttavan laatutason mukaisesti.
Palvelemme yrityksiä ja muita organisaatioita.
