Sisäilmaston hallinta korjausrakentamisessa edellyttää lähtötilanteen ja tavoitteiden perusteellista ymmärtämistä

Suunnitteluprojekteissamme olemme havainneet, että korjausrakentamisessa sisäilmaston hallintaan liittyy tiettyjä kompastuskiviä.

Korjaamisen tavoitteenahan on aina terveellinen, turvallinen ja energiatehokas kiinteistö. Tavoitearvoja hyvälle sisäilmastolle on esitetty esimerkiksi sisäilmastoluokituksessa (2018 RT07-11299). Tavoitteiden saavuttamisen kannalta tekniikka ei ole itseisarvo vaan väline, ja korjaushankkeissa on aina otettava huomioon olemassa olevien rakenteiden ja tekniikan asettamat rajoitukset.

Tavoitteet on pyrittävä asettamaan realistisesti ja kohtuullisesti, jotta niiden pohjalta tehdyllä hyvällä suunnittelulla luodaan käyttäjiä hyvin palvelevia rakennuksia. Usein virheellisesti ajatellaan, että ainoastaan LVI-suunnittelulla on vaikutusta sisäilmastoon. Todellisuudessa hyvä sisäilmasto luodaan kaikkien suunnittelualojen yhteispelillä. Jos sisäilmasto jää huomioimatta suunnittelun ja rakentamisen eri vaiheissa, seurauksena voi olla sisäilmaongelmia.

Hyvällä suunnittelulla toteutettu korjaus antaa rahalle vastinetta myös viihtyvyyden muodossa

Otetaan esimerkiksi vaikkapa vanhan asuntokohteen koneellinen ilmanvaihto, joka on aikanaan suunniteltu asianmukaisesti niin, että korvausilma tulee hallitusti korvausilmaventtiileistä. Jos talon julkisivukorjausten yhteydessä ei huolehdita riittävästä korvausilmasta, ilma tulee asuntoihin hallitsemattomasti ympäristöstä ja rakenteista, esimerkiksi alapohjarakenteen kautta, ja sisältää epäpuhtauksia. Vaikka korvausilmaventtiilit olisi muistettu uuteen julkisivuun asentaa, rakenteiden tiivistyminen saattaa aiheuttaa tarvetta lisätä korvausilmaventtiilien määrää. Hyvällä suunnittelulla ja eri suunnittelualojen yhteispelillä tehty kallis korjaus ei ainakaan heikennä sisäilmastoa, vaan parhaassa tapauksessa antaa vastinetta rahalle myös parempana viihtyvyytenä.

Toinen hyvä esimerkki on yrityksen toimitila, joka toimii hyvin siinä tarkoituksessa, mihin se on suunniteltu. Kun tilat muunnetaan nykyaikaiseksi monitoimitilatoimistoksi jossa avokonttoria muutetaan neuvottelutiloiksi, unohdetaan helposti, että muutos pitää tehdä suunnitellusti. Toimistotilan ilmamäärän tarve on pienempi kuin neuvottelutilan eikä vanha ilmanvaihtokone enää välttämättä riitä. Tällöin suunnittelutoimisto arvioi, lähdetäänkö saneeraaman koko ilmanvaihtojärjestelmä vai rakennetaanko tarpeen mukaan ohjautuva järjestelmä. Ratkaisu voi esimerkiksi olla, että osa avokonttorin ilmamäärästä ohjataan neuvottelutilaan, kun ihmiset ovat neuvottelemassa ja avokonttori tyhjillään.

Laajennettaessa toimitiloja olemassa olevan rakennuksen yhteyteen on otettava huomioon muutoksen vaikutus muualle kiinteistöön. Laajennusosalla halutaan usein hyödyntää olemassa olevan kiinteistön teknisiä järjestelmiä, koska erilliset järjestelmät laajennusosaan olisi kallis ratkaisu. Esimerkiksi lämpöjohdoista saatetaan ottaa haara olemassa olevan kiinteistön puolelta. Itse laajennus sujuu ehkä hyvin, mutta tiloja käytettäessä huomataan, ettei lämpöä riitäkään enää vanhan osan ylimpiin kerroksiin. Tällaisessa tapauksessa unohdetaan, että lämmitysjärjestelmä on kokonaisuus. Suunnittelua ei voi rajata tekniikan osalta vain pieneen laajennusosaan, vaan siinä on huomioitava vaikutukset koko verkostoon.

Suunnittelua kilpailutettaessa pitää varoa neliömäärän harhaa

Isomman kiinteistön osittaisen korjauksen tai muutoksen suunnittelua kilpailutettaessa kannattaa tarjouspyyntövaiheessa varoa neliömäärän harhaa. Muutoksen suuruudesta riippumatta asianmukaisessa suunnittelussa on otettava huomioon koko vanha rakennus. Toimija, joka hinnoittelee suunnittelutarjouksen vain laajennuksen neliömäärän mukaisesti, ei todennäköisesti käytä aikaa olemassa olevien rakenteiden ja tekniikan selvittämiseen, mikä kostautuu varmasti, kun tilat otetaan käyttöön. Riski koskee varsinkin vanhoja kiinteistöjä, joista ei ole olemassa dokumentaatiota alkuperäisestä suunnitelmasta tai myöhemmin tehdyistä muutoksista ja järjestelmistä. Pientäkin muutosta toteutettaessa on siis muistettava, että LVI:n osalta muutos voi olla isompi kuin hanketta valmisteleva kiinteistöpäällikkö osaa ennakoida.

Tilaajan kannalta helpoin ratkaisu on ruksia suunnittelun tehtäväluettelosta myös vanhan järjestelmän selvittämiseen liittyvät tehtävä ja hyväksyä, että niiden selvittäminen maksaa jotakin suunnitteluvaiheessa mutta samalla vältytään ongelmilta käytön aikana. Suunnittelukonsultin tehtävä on selvittää ”raamit” ja kuinka paljon tavoitteeseen pääseminen maksaa. Jos kysymyksessä on uusi käyttötarkoitus, lasketaan, päästäänkö tavoitteisiin nykyisellä järjestelmällä ja millä keinoin, mitkä järjestelmäratkaisut tulevat kysymykseen ja paljonko ne kuluttavat energiaa. Päätöksenteossa ratkaisee energian ja investoinnin muodostama elinkaarikustannus ja tilaajan tahtotila: paljonko remonttiin halutaan satsata.

Oleellista korjaushankkeen sisäilmaston hallinnassa on, että lähtötilanne ja tavoite tunnetaan todella hyvin. Suunnittelun kannalta olisi arvokasta, että rakennuksen koko korjaushistoria olisi dokumentoitu ja päivitetty. Tästä kannattaakin lähteä liikkeelle. Jos kiinteistöllä on kolmen vuoden kuluttua edessä korjaushanke, lähtötiedot eli nykytilanteen piirustukset ja käsitys taloteknisten järjestelmien kokonaisuuksista kannattaa hankkia jo nyt, jotta voidaan välttää pahimmat kompastuskivet.

New call-to-action

   

Tilaa Vahasen blogitekstit sähköpostiisi