Naulan kantaan -keskustelujaksot ovat olleet minulle kahden viime vuoden aikana rakennetun ympäristön ymmärtämisen ja oivaltamisen korkeakoulua. On ollut ilo ja etuoikeus jututtaa niin monia ja monenlaisia asiantuntijoita ja avartaa tietämystään. Juuri saamamme kuuntelutilastot kertovat monenlaista ilosanomaa:
- vanhimmatkin jaksot keräävät tasaiseen tahtiin kuuntelukertoja - emme ole siis hetken hurma, vaan uskollinen kumppani
- kuunteluaika on keskimäärin huidellut 90 % jakson kokonaispituudesta - asiasisältö on vetänyt kuulijan mukaansa.
Kestävä kehitys, kiertotalous ja luontonäkökulma olivat tällä toisella tuotantokaudella vahvasti pinnalla, ja kultamitalisijaa pitää tällä hetkellä jakso Tuhoaako ilmastonmuutos rakennuksemme? – peräti kaksinkertaisella kuuntelumäärällä hopeamitalistiin verrattuna!
Referoimatta tässä tarkemmin keskustelumme yksityiskohtia, haluan nostaa pinnalle pari toistunutta huomiota:
- Ainahan sään armoille jätetyt rakennukset ovat ravistuneet kelvottomiksi.
- Suurin osa tarvittavasta ylläpitotiedosta ja -viisaudesta on jo käytössämme.
Emme siis elä suuren tuntemattoman kynnyksellä, vaikka ilmastonmuutoksen kaikkia vaikutuksia onkin vaikea ennustaa; voimme kääräistä hihamme ja tehdä asioille paljon. Voimme rakentaa onnistumisia ja jakaa niistä avoimesti tietoa sekä tarinoita muille kannustukseksi. Myös Avoimuus rakennusalalla -jakso osaltaan kannustaa tähän: näin olemme yhdessä enemmän kuin toistemme summa. Toivon, että me vahaslaisetkin saavutamme tämän ensi vuonna liittyessämme osaksi laajempaa AFRY-yhteisöä!
Lisäksi haluan nostaa esille tämän tuotantokauden kaksi muutakin pokaalijaksoa ja niiden keskeiset annit:
- Miten parhaiten hyödynnämme tarjolla olevan energian?
- Miten rakennushankkeen orkesteri saadaan soimaan kirkkaimmin?
Näitä tärkeitä optimoinnin ja yhteistyön sekä organisoinnin teemoja olemme toki päässeet käsittelemään monissa muissakin jaksoissa. Epäilemättä kertoja tulee vielä lisää.
”Ihminen voi tarkastella vain menneen valokartion tapahtumia ja vaikuttaa vain tulevan valokartion tapahtumiin”.
Olen useasti miettinyt, mikä rakentamisen elinkaaressa edustaa inhimillistä mittakaavaa. Olen päätynyt siihen, että mittarina toimii parhaiten ihmiselämä: koemme hyväksi ja turvalliseksi, että rakennettu ympäristömme (saati maapallomme) ja se, mitä olemme oppineet, kestävät kauemmin kuin kehomme. Tästä syntyy myös rakennetun ympäristömme Henkinen elinkaari – joka ei tietenkään tarkoita rakentamisen pysähtymistä tai taantumista, vaan maltin kautta kestävää kehitystä monipuolisimmassa merkityksessään. Tällaista voisi olla suosikkini, #täsmärakentaminen.
Luokaamme katseemme sadan vuoden taakse ja verratkaamme nykymaailmaa siihen! Nostakaamme sieltä pinnalle asiat, jotka ovat edelleen hyviä ja varteenotettavia, vaikka ehkä joskus jo unohdettujakin. Hyvä lukijani, miten vaikutamme tulevan vuoden ja vuosisadan valokartioon?
Naulan kantaan -podcastia voit kuunnella myös esim. Suplassa ja Spotifyssa.
